Nyt kun näköjään onnistuin aika monta lukijaa jättämään jopa kommenttia edellisestä postauksesta, onkin hyvä kirjotella tällainen lukijoitten karkoitusviesti.
Kiitos muuten kommentoijille, vaikka kissa kiitoksella elää, niin minulla oli pitkästä aikaa todella hyvä mieli yhden ainoan asian tekemisestä :)
Palatakseni otsikkoon.
Teen ”joutoajalla” kotimyyntihommaa. En myy muovikippoja vaan kodin sisustukseen ja mielen piristykseen liittyviä tuotteita. Tässä jo pitemmän aikaa olen pohtinut, miksi jotkut ihmiset lähtevät todella helposti vastaaviin mukaan (itse ihan tositosihelposti, en ollut tuotteesta kuullutkaan aikaisemmin...), toiset tarvitsevat vuoden verran mietintäaikaa ja toiset taas eivät lähde millään, vaikka aikaa olisi ja rahakaan ei olisi pahitteeksi.
Kertokaas syitä tällaiseen? Minä nimittäin etsin työkavereita itselleni. Tässä hommassa aloitus on harvinaisen helppoa ja halpaa, rahaa ei sijoiteta ollenkaan. Kutsupaikalla ei tarvitse käydä kuin kerran (siis tuotteita ei tarvitse hakea, eikä toimittaa emännälle/asiakkaille) eikä tuotteitakaan tarvitse kotiinsa varastoida. Itse kuljen vielä bussilla kutsupaikalle! Mikä siis mättää? Ihan tästä rahaakin tienaa, tottakai sitä enemmän mitä enemmän töitä tekee, mutta jo 4-6 kutsut kuussa pitämällä saa jo kivan lisän ruokapöydän tarjottaviin. Onko sanat ”suoramarkkinointi” ja ”konsultti” ja ”myyntityö” niin pahoja mörköjä?
4 vuotta sitten en olisi uskonut, että tällaiseen lähden mukaan. Kuitenkin tuotteet osoittautuivat todella ihaniksi ja minulle ainakin helpoiksi myydä. Ehkä tässä on se, että käsityöläisen silmään pistää kaikki kaunis :)
No, jos vielä joku tänne asti luki ja kiinnostus heräsi asiaa kohtaan, niin saa jättää kommenttia tai laittaa postia langankuluttaja (at) gmail piste com.
Ps. Kommentoijille tiedoksi, en ole varma miten paljon peittoprojektin edistymistä kuvaan ja kerron, en lupaa mitään, mutta tämä on aika simppeli työ omalla tavallaan, joten voi olla että jotain myös asiasta blogailen.
3 kommenttia:
Yksi juttu ainakin on, miksi jotkut ei lähde herkästi/ikinä tuollaisiin kutsujen järjestämisiin mukaan, on että esittäminen jännittää. Vaikka 'yleisö' olisi omia kavereita, niin se esiintyminen pelottaa niin paljon, ettei vaan siksi halua lähteä mukaan.
Toinen juttu mikä tuli mieleen, on se, että se kutsujen ja esittelytilaisuuksien järjestäminen ei tunnu helpolta. Se vaatii sellaista oma-aloitteisuutta, ettei kaikilla sitä ole. Jos joku järjestäisi tilaisuudet etukäteen, saattaisi esittelijäksi löytyä lisää ihmisiä.
Ja sitten on se, että noista suoramarkkinointijutuista on kuullut paljon pahaa. Ei tunnu uskottavaltakaan noin 'helppo' työ. Silloin ei viitsi enempää edes selvittää. On tunne, että varmasti on joku koira haudattuna.
Tälläistä ajattelee sivusta seurannut vakityössäkäyvä.
Kiitos kommentoinnista!
Tämä työ perustuu siihen, että joku pitää kutsut ja minä menen esittelemään tuotteet. Tuo emännöinti on monille myös vaikeaa, syistä jos toisistakin :) Mutta lannistua ei saa. Vakityötä ei näköpiirissä ole, mutta innostusta on kuitenkin jostain ruoka pöytään saada ja vuokrat maksettua!
Mainiota jos löytyy semmonen verkostomyynti- tms systeemi josta oikeasti tienaa ja joka ei vie älyttömästi resursseja. Niitä kun on monenlaisia... partylite-tuotteitako esittelet? Niissähän jopa on jotain ideaa, jotkut on tosi kauniita. Mua on kosiskeltu mukaan herbalifeen, gnld:hen, tupperiin, oriflameen jne... en ole lähtenyt... Saattaisin lähteä johonkin sellaiseen, jollei vakitienestiä olisi.
Lähetä kommentti