Neulenäyttely Sinkassa

Lähdinpä tätien kanssa käymään näyttelyssä. Taide- ja museokeskus Sinkassa on vielä muutaman viikon ajan Näkyväksi Neulottu -näyttely jossa on aika monta erilaista lähestymistapaa käsitöihin.

Varmaan kaikki tietää virkatun poliisiauton, siitä ei sen enempää, mutta kaikenlaista muutakin siellä oli. Tässä pikainen katsaus niille, jotka eivät museoon ehdi tai pääse.


Ensimmäinen säikäyttäjä oli tämä herrasmies. Luulen että aika monta kuvaa on otettu hänen kanssaan, tuoli kun on niin tyrkylle tähän jätetty.

Poliisiauto on siis enimmäkseen virkattu, mutta mm. lamput on neulottu.

Arki oli monessa teoksessa esillä. Ostoksia, muovikasseista virkattuja muovikasseja, vihanneslajitelma... Tässä yksi aihepiirin kuva.

Yhden sarjan teema oli Itämeri. Tästä jäin miettimään, että toimisi myös jakkarana kotona, ja voisi käyttää sekalaiset langanjämät...

Yhden taiteilijan veli oli myös ikuistettuna. Pitkä kaveri. Oli mukana liian pieni kamera, niin otin suosiolla kuvan vain kengistä.

 Koulukkaat olivat päässeet osallistumaan myös näyttelytöihin. Sukkamonstereita ja lapasmonstereita ja ties mitä oli näihin pesiin laitettu asumaan.

Islantilaisia luonnonyrttejä. Olen kuullut muutamankin kerran, että neulon ompelulangan vahvuisesta langasta. No minäkään en vielä ole niin kahjo, että tämmöisiä pipertäisin. Hieno teos kaiken kaikkiaan. Jäin miettimään että mihinkänän noita laittaisi, kun enää ei ole syviä ikkunan välejäkään...

 Jossain vaiheessa ensimmäistä kirjaa tehdessä Kristel tuumasi että "jos matikan opettaja olis ylä-asteella sanonut että tarvitset tätä kun suunnittelet neuleita, olisin saattanut kuunnella paremmin".  Näistä virkatuista paraboleista tuli itselle mieleen, että jos matikan ope olisi tajunnut antaa tällaista konkretiaa, olisi aihe voinut kiinnostaa ihan eri tasolla.

Tämä teos oli upea. Matonkuteista (lakanaräsystä, trikoosta yms) tasopuilla kudottu isoäidin kuva. Töissä oli erilaisia vahvojakin taustatarinoita, tässä taiteilija oli aloittanut kudontaopinnot isoäidin avustuksella, mutta isoäiti menehtyi lyhyen sairastamisen jälkeen eikä taiteilija ehtinyt siis oppia mattojen tekemistä tai loimen luomista. Luova ratkaisu oli sitten tehdä tasopuut ja pujotella kuteet käsin, ja malli on tietysti oma isoäiti.

Kampauksia.

 Tästä tuli mieleen että oikeasta materiaalista (glittermetallilanka oli materiaalina) ja vähän pienempänä, tämä voisi olla mahtava akvaariokoriste. Tähän liittyi tarina Ruotsissa tehdystä virkatusta asunnosta (siellä oli mm. rukki) joka lopussa tuhoutuu räjähdyksessä. Videoteosta katsoessa mietin, että minä sentään vaan puran neuleita jotka ei toimi, mutta tuo oli niin vahva teko, että itse en kyllä ihan vähässä luovuuden puuskassa pystyisi.