Pääsin perille Tampereelle hyvissä ajoin (about puoliltaöin) torstaina. Perjantaina aamulla skarppina jo ennen ovien avaamista (ja karmeaa ruuhkaa...) olin kärppänä parkkipaikkaa etsimässä autolle ja hymyilemässä nätisti ovimiehelle, että pitää päästä sisälle, nimilappu on sisätiloissa ja samaten parkkilippu..
No, pääsin sisälle, sain molemmat ja kävin nakkaamassa parkkilipun autoon. Pikkasen kerkesin olla kaverina laittamassa viimeisiä tavaroita esille ja paikoilleen ennen ensimmäisten asiakkaiden saapumista. Ja nimilappu sekä Ihan Itsen rintamerkki rintapieleen ja myymään helmiä! Helmimeri/Pinkkihelmen koju oli poissa pahimman ryysiksen jaloista, ikäänkuin lähempänä takanurkkaa kuin pääovea. Ostajia piisasi, välillä ihan tungokseksi asti. (tässä välissä nyökytellään, ne jotka eivät pääseet eturiviin tai joutuivat odottamaan pitkään..).
Perjantaina kävin alustavaa kierrosta ruokatauolla, ilman listaa. Löysin osan paikoista, jotka olin laittanut ylös listalle, missä halusin ”vierailla”. Muutamaa kojua ehdin etsiä, ihan mielenkiinnosta ajattelin käydä Sinellin ja Käkän kojulla, ne löytyivät meidän kojun vierestä, käytävän toiselta puolelta :D Liian lähellä...
Lauantai meni melkein kokonaan pöydän takana, päätin jo edellisten vuosien kokemuksella, että lauantaina en halua lähteä kiertelemään, käyn ainoastaan syömässä eväät jonkun sermin takana. Pomot oli reiluja, veivät meidät syömään Knossokseen. Ruoka oli hyvää (kuten ennenkin) ja Riikka otti vastaan arvauksia lauantain kävijöistä. Se joka arvaisi lähimmäksi voittaisi jotain... Riikka tunnusti, ettei tiedä mitä se voisi olla, naureskellen sanoi, että voittaja saa päättää ensimmäiseksi, mitä pakkaa sunnuntaina :D Minulle välähti luku päähän, mutta aloin arvelemaan sen ”oikeellisuutta” kun kuuntelin muiden veikkaukset. Päätin kuitenkin, että sanon sen, kun se ensimmäiseksi tuli mieleen. Sunnuntaina selvisi, ettei paljon mennyt pieleen... Veikkasin 12 800 kävijää ja oikea luku oli 12 450! Riikka aamulla tuumasi, että ”pessimistisin oli lähimpänä ja siltikin ampui yli”. Minusta tuntuikin vähemmältä porukan määrä meidän kojulla, verrattuna kahden vuoden takaiseen. Nyt oli jopa selkeitä taukoja, jolloin 1-3 myyjää oli ”vapaana”. Palkinnonkin Riikka siinä keksi päivän mittaan, siitä kuvaa myöhemmin, ostosten yhteydessä...
Sunnuntaina kiersin vielä muutaman kojun. Tässä tunnelmia:
Käsityökorin koju oli tarjonnaltaan vähäisempi kuin odotin. Tietysti kun ajattelin vain sitä yhtä tuotetta, jota ei ollut esillä (en kysynyt, ei ollut aikaa...), ei mielenkiintoa riittänyt Mansikka Maijaan... Priiman kojulla pysähdyin vilkaisemaan Stitch n’ Bitch-kirjaa, joka oli ilmestynyt. Kirja ei sytyttänyt ollenkaan. En tiedä, onko alkuperäisessä samanlainen värimaailma, mutta ainakaan tästä suomennoksesta en kiinnostunut ollenkaan. Novitan koju oli koko ajan kun ohi kuljin, todella täynnä väkeä. Osasto oli ”miinoitettu” häkeillä, joissa oli paksuja lankoja, Hippyä, Ainoa ja Huopasta ainakin. Näin lauantaina pomoakin, tuli tarkistamaan minut meidän kojulle :D Sinooperin koju näytti yhtä askeettiselta kuin mitä myymälä on näyttänyt pitkän aikaa... Eikä siellä kyllä asiakkaita kauheasti ollut, enemmänkin olivat Sinellin ja Farnian kojuilla. Löysin myös Teddybear Factoryn kojun. Kummitäti on nalleja väkertänyt tehdä, näin erilaisia ”nahkoja” nalleille.. Ei kiinnosta yhtään, älkää yrittäkökään! Angela Productionin kojunkin etsin sunnuntaina, heidän sivujaan kun olen tutkinut on ollut monta mielenkiintoista juttua houkuttimena... mitään en kuitenkaan löytänyt itse kojulta. Fiskarsin leikkureita ja jotain ääriviivatarroja..
Kaikki ompelukonemerkitkin löytyi, minun unelmakone olisi ollut oikein sikahyvässä tarjouksessa... Jos vaan olisi ollut rahaa, olisin ostanut samantien, esittelykoneen vielä, niin olisin saanut pikkasen halvemmalla... Nykyinen kone on todella hyvä, ommel on napakka eikä liiemmin ole ryppyillyt. Kaksi kertaa olen tainnut huollattaa sitä, ja kone on ollut minulla todella kauan... Kiitokset taas kummitätille, joka antoi minulle koneen syntymäpäivä- ja joululahjaksi. On kyllä varmasti ollut eniten käytetty ja pitkäikäisin lahja tähän asti! Lea Swantzin kojun löysin, pienen etsinnän jälkeen. Aivan uskomattoman ihania helmiä... Olen jo pitkään miettinyt, että olisi kiva kokeilla, onko tuo minun laji. Lea järjestää kursseja, nyt oikeasti konkretisoitui tuokin haave.. Täytyy katsella, jos vaikka keväällä...
Sain myös kaksi kirjaa. Toinen neulontaa, toinen origamia. Kiitokset kummallekin kirjan entiselle omistajalle ja origamikirjan toimittajalle, kirjan raahaamisesta...
Kotiin tultua oli tullut myös Interweave Knitsin näytenumero. Innoissani hypistelin sitä, että onpa paksu lehti.. Aloin iltalukemisena lukea ja totesin, että täähän on ihan tylsä lehti. Yhden paidan ohje, joka normaalisti Modassa/Novitassa olisi yhdelle palstalle kirjoitettu, oli pahimmillaan 8 sivulla (ainakin).. Ja välissä vielä koko sivun mainoksia, osassa puolen sivun mainoksia. Eli se siitä paksusta lehdestä. Ei siinä loppujen lopuksi ollut kuin muutamia ohjeita, ehkä joku kymmenkunta. Pah.
Tiistai-iltana kävin tilkkuystävän luona, Kuopioon tuli ”vieraileva tähti”, jonka kanssa olemme ommelleet käsin erilaisia juttuja. Tällä kertaa teimme mola-tekniikalla poron. Minun poro on vähän siltä ja väliltä, yhdestä porosta tuli paljon enemmän poron näköinen, toisesta tuli jotain ihan muuta... Tekijä nauroi, että täähän on ilmiselvä aasi :D Poro on tehty niin, että kangaskerrokset on asetettu päällekäin, oikeat puolet ylöspäin. Ensin leikataan mustasta pois isoin poro, ommellaan reunat nurjalle. Sen jälkeen leikattiin vähän pienempi vihreästä, sitten vielä keltaisesta. Joka välissä ompelu. Reunoista en vielä tiedä, millainen tulee.. Voin sanoa, että on ihan eri juttu ommella kunnollisilla neuloilla ja ohuella silkkilangalla kuin normaalilla rullarihmalla ja tylsillä ja paksuilla silmäneuloilla... Kannattaa joskus kokeilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti