Saturday, March 04, 2017

tehtaan avajaiset

Hanna mainitsi viime viikolla, että mökkiä lähellä olisi viinitehtaan avajaiset. Mökillä ei ole tullut hetkeen käytyä, joten tässäpä hyvä syy saada itsensä liikkeelle.

Vasta-avatulta tilalta paikka tosiaan näyttikin. Ennen tässä samassa rakennuksessa on toiminut mm. Abban ja Boyn sillitehtaat. 







Tarjolla oli vasta Eeva-omenajääviinit. 



Ulkona tuntui jo kovin keväiseltä. Useampi joutsenkin oli jo paikalla, vastarannalla ihmettelemässä. (niitä ei siis löydy näistä kuvista)



Sunday, February 26, 2017

Neulenäyttely Sinkassa

Lähdinpä tätien kanssa käymään näyttelyssä. Taide- ja museokeskus Sinkassa on vielä muutaman viikon ajan Näkyväksi Neulottu -näyttely jossa on aika monta erilaista lähestymistapaa käsitöihin.

Varmaan kaikki tietää virkatun poliisiauton, siitä ei sen enempää, mutta kaikenlaista muutakin siellä oli. Tässä pikainen katsaus niille, jotka eivät museoon ehdi tai pääse.


Ensimmäinen säikäyttäjä oli tämä herrasmies. Luulen että aika monta kuvaa on otettu hänen kanssaan, tuoli kun on niin tyrkylle tähän jätetty.




Poliisiauto on siis enimmäkseen virkattu, mutta mm. lamput on neulottu.


Arki oli monessa teoksessa esillä. Ostoksia, muovikasseista virkattuja muovikasseja, vihanneslajitelma... Tässä yksi aihepiirin kuva.


Yhden sarjan teema oli Itämeri. Tästä jäin miettimään, että toimisi myös jakkarana kotona, ja voisi käyttää sekalaiset langanjämät...




Yhden taiteilijan veli oli myös ikuistettuna. Pitkä kaveri. Oli mukana liian pieni kamera, niin otin suosiolla kuvan vain kengistä.


 Koulukkaat olivat päässeet osallistumaan myös näyttelytöihin. Sukkamonstereita ja lapasmonstereita ja ties mitä oli näihin pesiin laitettu asumaan.




Islantilaisia luonnonyrttejä. Olen kuullut muutamankin kerran, että neulon ompelulangan vahvuisesta langasta. No minäkään en vielä ole niin kahjo, että tämmöisiä pipertäisin. Hieno teos kaiken kaikkiaan. Jäin miettimään että mihinkänän noita laittaisi, kun enää ei ole syviä ikkunan välejäkään...



 Jossain vaiheessa ensimmäistä kirjaa tehdessä Kristel tuumasi että "jos matikan opettaja olis ylä-asteella sanonut että tarvitset tätä kun suunnittelet neuleita, olisin saattanut kuunnella paremmin".  Näistä virkatuista paraboleista tuli itselle mieleen, että jos matikan ope olisi tajunnut antaa tällaista konkretiaa, olisi aihe voinut kiinnostaa ihan eri tasolla.



Tämä teos oli upea. Matonkuteista (lakanaräsystä, trikoosta yms) tasopuilla kudottu isoäidin kuva. Töissä oli erilaisia vahvojakin taustatarinoita, tässä taiteilija oli aloittanut kudontaopinnot isoäidin avustuksella, mutta isoäiti menehtyi lyhyen sairastamisen jälkeen eikä taiteilija ehtinyt siis oppia mattojen tekemistä tai loimen luomista. Luova ratkaisu oli sitten tehdä tasopuut ja pujotella kuteet käsin, ja malli on tietysti oma isoäiti.


Kampauksia.

 Tästä tuli mieleen että oikeasta materiaalista (glittermetallilanka oli materiaalina) ja vähän pienempänä, tämä voisi olla mahtava akvaariokoriste. Tähän liittyi tarina Ruotsissa tehdystä virkatusta asunnosta (siellä oli mm. rukki) joka lopussa tuhoutuu räjähdyksessä. Videoteosta katsoessa mietin, että minä sentään vaan puran neuleita jotka ei toimi, mutta tuo oli niin vahva teko, että itse en kyllä ihan vähässä luovuuden puuskassa pystyisi.


Sunday, January 08, 2017

askartelumassailua

pitkästä aikaa jaksoin kaivaa kaapista askartelumassalaatikon ja tehdä muutakin kuin keltti-koruja.

Pari vuotta olen yrittänyt suunnitella neuleita niin, että "käytän kaiken langan". No, nyt oli yksi lanka, josta ensin oli tulossa takki, mutta ei lanka riittänyt hihoihin, niin siitä tulikin liivi. Se on tietysti päättelemättä, niin ei kuvaa ole tarjolla.

Jämästä päätin tehdä omasta kirjasta säärystimet. Ne jotka olivat mukana kirjan tekemisessä, muistavat ohjeen myös nimellä "Kristelin helpponeuleet". No, kävikin niin, että ei se lanka riittänyt kahteen säärystimeen... Joten, otin toisen langanlopun korista, ja tein jatkopalat kumpaankin. Ja tämä sitten tarkoitti että piti tehdä kaksi settiä nappeja... 

Jatkopalalanka on tosiaan sinapinkeltaisempaa kuin napit, joista nyt kuitenkin tuli vihreämmät, mutta päätin jo tekovaiheessa että nyt tulee mitä tulee, en jaksa säätää ja miettiä, tai muuten ei tule nappeja ollenkaan.


Samalla innostuin kokeilemaan lohikäärmeen tekoa. Joskus kauan sitten ostin pienen vihkosen, jossa opastetaan tekemään riipuslohikäärmeitä. Ensimmäisestä versiosta tuli ihan passeli, etenkin kun ottaa huomioon että tein ensin nappijämästä vartalon, muotoilin sen ohjeen mukaan ja sitten siellä luki "ota siipiin varaamasi massa" ... .. öö.. joo. Toinen jämämöykky, tehdään siitä siivet. "Ota korviin varaamasi pienet palat" ... niin .... 




Talvikin tuli uudestaan, ja sen jälkeen pakkaset. Taisi olla -22 parhaimmillaan. Tässä taisi olla normaali n. -10 astetta. 


Monday, October 17, 2016

Korjausompelua

Työkaveri kyseli apua lempimekon korjaamiseen. Vieruskaveri oli joskus polttanut reiän, mutta lempparimekkoa ei raski sen takia pois heittää.


Mietittiin erilaisia vaihtoehtoja, kiertävää pitsiä tai nauhaa, mutta Tikutissa ehdotettiin kuviopaikkaa. Yksi perhonen olisi näyttänyt kovasti hassulta, joten päädyttiin laittamaan kolme. Ylimmän vielä asettelin uudestaan, suunnilleen samaan linjaan alimman kanssa.

Näppärää, erilaista ja helppoa paikkaamista. Taas on puvulla lisää käyttöikää!

Wednesday, August 17, 2016

reissuvihko, sivu 4


Osakan akvaario Kaiyukan teki vaikutuksen edellisellä Japanin matkalla. Sinne halusin uudestaan, ja niin että välillä voi käydä syömässä ja jatkaa sitten uudella innolla kierrosta. 
Aamupäivällä kun mentiin, suurin osa elukoista köllötteli päiväunilla ja odottelivat että ruokahuolto tuo evästä. 

Leikin hieman kameralla saukkojen pisteellä.










Akvaariossa on myös tämmöisiä jättimarsuja





Akvaarion maskotti, valashai



Välillä kuvaaminen on haastavaa, kun kaverit tulee lähelle



Kuningasravut on tosi pelottavia. Helposti 1.5 - 2 metriä voi olla tuo jalkojen välinen etäisyys. 


Aivokorallia



Nyt ollaan pohjalla

Melko paksua "lasia" on isoin säiliö


Vähän mittakaavaa
Näitä sai myös silittää. Yksi laji tuntui karhealta, kuin hieno hiekkapaperi, ja toinen oli liukas. Jännä kokemus.


Toisella kierroksella oltiin jo hereillä.


Meduusoilla oli oma, valaistu tankki
Hain leukaluu, 

Nähtävyyksiä oli myös majapaikan lähellä. Miyukin helmikauppa, jossa ei saanut ottaa sisällä yhtään valokuvaa... Siksi kuva kadun toiselta puolelta.

Autokauppa
kangaskauppa
Tässä baarissa oli tarkoitus piipahtaa, mutta se ei ollutkaan auki, edes luvattuna aukioloaikana.
Erilainen arkkitehtuuriratkaisu
Ei tarvitse pelätä että avain hukkuu laukun pohjalle tai unohtuu jonnekin