Friday, August 17, 2018

kesäkummallisuuksia

on tämä kesä ollut lämmin. Niin lämmin ettei ole jaksanut edes neuloa!
Muita juttuja sitten onkin tullut puuhattua. Mm tekoälykurssi suoritettu:



Sen lisäksi tuli seurattua aurinkomatkalle lähtöä. Aiemmin keväällä hankin lipun Parker aurinkoluotaimen matkaan ja pääsihän se toisella yrityksellä viime sunnuntaiaamuna matkaan. Nyt odotellaan marraskuulle, että mitenkä käy...


Toisinaan syksy tuo tullessaan muutoksen tuulia ja niin minullakin... Ne muutokset vaativat koulurepun hankkimisen.

 Kyllä ei ollut taatusti 6-vuotiaana saadussa repussa näin hyviä pehmikkeitä selässä. Kyllä tämän kanssa kelpaa lähteä koulutielle. Reilun viikon päästä...


Thursday, July 26, 2018

kotimaan matkailua

Päätin käväistä serkun luona syömässä lettuja. Kotimatkalla autossa tuli räppästyä pari maisemakuvaa..


Kallansillat Kuopio


Juva



Mikkeli


Heinola

Wednesday, July 18, 2018

GNR Not in this lifetime -keikka Tallinnassa / blogipostaus numero 444


(piti tulla editoimaan otsikko vielä, tämä on blogini 444. postaus. huh huh.)

Hieman jäi harmittamaan viime kesäinen Guns 'n Roses -keikka Hämeenlinnassa, kun ei tullut lähdettyä. Syy lipun ostamattomuuteen oli ihan puhtaasti Iron Maidenin keikka jolla kävin. Järjestelyt oli niin tyhmät (lähinnä pois lähdön suhteen) että totesin parhaaksi olla menemättä. Talvella tuli tieto että etelä-helsinkiin olisi keikka tulossa ja ostinkin lipun. Pitkään piti vielä arpoa lähtöä, kun osui keskelle mökkilomaviikkoja lähtö... No, riittävän pitkään kun arpoo, niin ei saa enää majoitusta :D Eli hyvin pikainen pyörähdys edessä. Eckerön paatilla 15:15 lähtö Tallinnaan ja paluu 6:00 Tallinnasta... ja kelihän oli mitä mainioin (ollut jo muutaman viikkoa). Aamulla jo +25 ja vienoa tuulta... 

Matkanteko oli hieman haasteellista heti alkuun, kun Helsinkiin saapui sunnuntain ja maanantaina aikana arvovieraita (mr. Trump ja mr. Putin). Julkinen liikenne osittain poikki, osittain kiertoreiteillä... ... Eckeröltä (tai kuka sitten olikaan järjestänyt, mutta Eckerön sivulta löysin tiedon) hyvin hoidettu, Ruoholahden metroasemalta pääsi shuttle-bussilla terminaalin kupeeseen ja metrolle ei aiheutunut haittaa katujen sulkemisista laisinkaan. Satamassa olikin vastassa ensimmäinen alus, jolla olisi ollut varmaan mukava lähteä reissuun... 

Tallinnassa oli myöskin lämmintä ja aurinkoista. Laululavallekin pääsi kätevästi, varsinkin kun seurasi ihmisimassoja :D Pientä jonotusta ennen portteja tietenkin (siitä kuva instagramissa). Tässä esimakua tulevasta, lavalla Volbeat.  



Videopätkällä voi kuulla hieman musiikkiakin, ja saa käsitystä minkälainen paikka tämä on.


Pidemmäksi aikaa en viitsinyt jäädä keikkaa seuraamaan, vaan lähdin suunnistamaan ruokintapisteitä kohti. Olin kuitenkin hätäseen jotain aamulla raapinut mahaan... valinnan vaikeus iski, tarjolla oli todella massiivisia annoksia pilkkahintaan (verrattuna Suomen keikoille ja festareille mitä on tullut käytyä).  Kympin fisu, ranuja ja salaattia. Näillä pärjäsi sitten hyvin loppuillan. 


Sekalainen seurakunta kuvia. Yllättäen kuvat otettu screeneistä, kun ... no. ukot on aika pieniä siellä lavalla :D  











Vuorossa illan toinen slovari. Takana alettiin kaivaa valonlähteitä esiin, ja varmasti myös edessä vip-alueella sama homma, käsien liikkeistä päätellen. 


Melkein loppuhuipennus November Rainista. Jatkuikin vielä tuosta puolisen minuuttia, mutta käsi väsyi. (hassu zoomaus lopussa johtuu ruudun ja sormien nahkeudesta, hyppelehti täyteen zoomiin pienestä hipaisusta...)


Kiitokset.

Poislähtö oli polisiin toimesta suoritettu mainiosti. Eihän tuollakaan mikään jalkakäytävä riitä (eikä niitä oikein ollut kuin toisella puolella tietä) ja poliisit oli sulkeneet kaikki risteävät tiet moottoriajoneuvoliikenteeltä. Samoin tuo iso tie molemmista päistä.  Näin täytyy tehdäkin, päätiellä kun on todella paljon rekkaliikennettä, mahdotonta sieltä rekan nupista nähdä missä ihmiset liikkuu. 


Matkalla satamaan osui vastaan Ingressistä tuttu sponsori...


Satamassa ennen lähtöä alkoi aurinkokin nousta. Vähän kehno kuva, mutta minkäs teet. Reppuun kun ei mahtunut oikea kamera, vaan kaikki nämä kuvat on otettu puhelimella. 


Oli rankka reissu, mutta kyllä kannatti tehdä. Monia jotka tulivat Tallinnaan samalla paatilla, lähtivät myös samalla paatilla. Satamarakennus aukesi vasta neljän jälkeen, itsekin olin rannassa hyvissä ajoin ja monia keikkakävijöitä oli torkuilla kaikilla penkeillä ja lämpimällä asfaltillakin. Sää suosi <3 p="">


Saturday, June 16, 2018

puutarhapuuhia (osa 3)

Huh huh. Kyllä on ollut hommaa. 
Melkein joka ilta ähelletty ja kaivettu ja kasteltu ja haettu lisää tuijia. Nyt on kumminkin valmista.
Taas sama aidan pääty ensimmäisenä kuvana.

pientä säätöä toki on vielä, mutta hyvä tämä alkaa olla.

Etupihalla vielä mittausta. Grillivarrastikut olivat hyviä mittatikkuja. 
Multakasa pienenee...




 ja pienenee.... 


etupihan aitakin tuli valmiiksi (kuvan reunassa lautanen jossa vettä pikkulinnuille)

 7 kuutiota multaa on kadonnut!


Kiitokset Pirilän Kukkatalolle josta sai hakea tuijaa ihan sellaisena eränä kun sattui jaksamaan maahan laittaa. Multa tuli Olo Kiinteistöpalvelulta. Arille suuri kiitos kärsivällisyydestä, kuorman tuloa piti useamman kerran siirtää eteenpäin urakan hieman laahatessa.  Poistourakan suoritti Vantaan Viherrakennuspalvelu, kiitokset siitäkin!

Monday, May 28, 2018

Puutarhapuuhia (osa 2)

Juupa. Aitahommia, niitä piisaa. Näyttää siltä että piisaa vielä moneks iltaa...
Tässä samasta kohtaa kuva kuin edellisessä ensimmäinen... Suunnilleen alhaalla, koko 20 metrin pätkä (ja toisen puolen 25 metriä, se oli jo torstaina).

Aikamoinen rytöläjä. Aika karmea läjä itseasiassa.



 Tilanne kantojen "nyppimisen" jälkeen. Urakoija oli jo loppusuoralla sitä mieltä että aika rankkaa on, ei meinaa irrota ei millään". Ei ihme, jos on saanut juurta kasvattaa kutakuinkin rauhassa semmoisen 50 vuotta...

Aita taistelee viimeiseen hengenvetoon (jos kasveilla voi semmoista sanoa olevan). Kaivurimasiinasta hyppäsi telakin paikaltaan (taisi pariinkin otteeseen napsahtaa). Tässä kohtaa arvostaa niitä pioneereja jotka aikanaan kaskesivat metsät pelloiksi ja kaivelivat kannot hevosten avulla ylös... 


Kukkapenkkejä kaivaessa tuli jo ilmi, että kaikenlaista jännittävää on tonttimaahan haudattu. Tästä ojasta löytyi mm. auton vanne, useampi kaakelinpala (myös kuvassa alla) ja tolkuttoman suuria kivenmöllyköitä. Mitä lie, ennakoivaa arkeologiaa.... Tuo vihreä on ilmeisesti lasia, vaikka kovasti haluaisin ajatella sen olevan hieno jalokivi joka on muodostunut orapihlajan juurien puristuksessa.


Ainiin, joku saattaa miettiä miten mitataan aita. No, nokkela keinot keksii. Kaapista löytyi rulla lipputankonyöriä. Tein lenkin päähän, pujotin orapihlajan oksaan ja rullasin toiseen päähän aitaa. Sinne taas jonkinsortin solmu, ja kerätään paluumatkalla naru mukaan. Sitten vaan kuistin aidan rakoon mittanauha kiinni ja sopiva mittapätkä esiin. Tässä 4 metriä. Sitten vaan lasketaan montako x-metrin pätkää on aidan pituus :D







Thursday, May 24, 2018

puutarhapuuhia (osa 1)

Vihaan orapihlajaa. Siinä ei ole mitään muuta hyvää kuin kesällä mahtava näkösuoja.

Muutaman vuoden ajan on jätetty aita leikkaamatta kun jäte on niin rasittavaa. Nyt vihdoin aita saa lähteä. Kirvojakin se on täynnä, lähtee nekin...

Kaksi pätkää, 20 ja 25 metriä tuota kammotusta lähtee kadotukseen.


Urakka yllätti yrittäjän, samoin aidan sitkeys. Ensimmäisen kahden risun jälkeen oli kaksi sahaa hajalla ja lähdettiin raivaussahan metsästykseen. Onneksi on itsellä sähkökäyttöinen saha, ja naapurilta löytyi sekä saha että avuliaisuutta ja hän tuli myös avuksi. Alkuperäinen idea oli yrittäjällä "poistetaan risut nyt ja otetaan huomenna kannot". Ensimmäisen kahden metrin jälkeen taisi tajuntaan upota että tämä suunnitelma ei taida toimia. Aita kun on kasvanut yli 20 vuotta leveyttä... ja korkeuttakin jonkun verran.

 Urheat kaatajat päättivät että tänään otetaan ensimmäinen pätkä alas ja täytetään jätelava. Yrittäjällä tosin taisi loppua voimat ja hermot, lähti kotio ennen kuin ihan loppuun asti päästiin. Naapuria piti jo toppuutella ettei mene seuraavalle tontille kaatamaan niidenkin aitaa.

 Orapihlaja yllätti taas, se on hyvin ilmavaa ja täyttävää. Jo heti alusta asti olisi pitänyt silputa pienemmäksi, niin olisi saanut enemmän kuormaan... Hieno tästä tuli!




Melkein mahtui kaikki, yhteen lavaan. 


Pino kaksi....


Läjä kolme.... 


Tämä tarina jatkuu... huomenna taas lisää. Onneksi sain vielä siirrettyä huomiseksi tilattua multakuormaa, saa nähdä voinko vetkuttaa vielä tuijanoutoa... pärjäisivät puutarhalla paremmin kuin meillä auton peräkärryssä...