viimeistä kesäpäivää?

Heippa vaan! Mukava kun saavutte vielä paikalle.

Tällä kertaa vuorossa on ompelua tarpeeseen, huoltojoukoissa olemista ja läksiäisiä.

Ystävällä on fretti. On ollut useampiakin, mutta elämä on lyhyt ja fretit ovat nopeita... Tätä suloista eläintä olen saanut käydä hoitamassa ystävän retkien aikana aina silloin tällöin. Meillä on oma peli, minä istun lattialla ja fretti juoksee helman sisäpuolella jalkojen ympäri. Höpsö pötkylä. Välillä myös maltetaan olla sylissä melkein sen aikaa että saa kuvan :D

Lähipiirissä on muitakin ihmisiä, joita voi auttaa. Työkaverilla on useampi omenapuu mökillä, ja tämä vuosi on sielläkin samanlainen kuin kutakuinkin koko maassa. Omenia on. Puussa, maassa jokapaikassa. Ampiaisille, ihmisille, linnuille, supikoirille.. .. Me käytiin keräilemässä neljä puuta melkein tyhjäksi, mehupuristamo laskutti 83 kilosta.. 43 litraa mehua muuttumassa siideriksi. Oli ilo auttaa!

Perjantaina oli viimeinen työpäivä. Vein Omenaruusubostonkakkusen töihin. Omenat tietysti noita yllä olevia, työkaverilta kerättyjä :D Resepti Kinuskikissalta. 

Viimeinen kuva työkoneesta. Ihan sama mitä tulevaisuus tuo tullessaan, tämä kone ei enää palaa työkäyttöön kun on jo niin vanha (minulla ehti olla 4 vuotta ja ennen sitäkin se oli jo käytössä...) Tarran hankin Albalta, johon tutustuin jo useampi vuosi sitten, Etsyn tiimoilta.

Illalla keräännyttiin vielä osan porukkaa kanssa baarilaiva Louisianalle iltaa viettämään.

"Lähtökohtaisesti veloituksettomia" näytteitäkin jaettiin. Mukava teeman mukainen pukeutuminen myöskin.

I

Ilta venyi melko pitkälle, monet sateet ehti mennä ja kaunis utukin laskeutui seutuville.

Australian Masterchef alkoi taas! Ehkä parhaita ruokaohjelmia mitä televisiossa näytetään. Toisaalta, se myös aiheuttaa värinää omassakin keittiössä... Eikä ollenkaan huonolla tavalla :)




Repun ostossa tuli pieni ongelma. Olikin hieman pienempi kuin oli tarkoitus. Ihn oma moka, en tullut katsoneeksi mittoja, ainoastaan hintaa ja yleistä kokoa. Läppäri on tärkein opiskeluväline ja se nyt ei sitten reppuun mahdu. Eli ompeluhommiin!

HIeman jännitti, laukku näytti naftilta vaikka mittailin vähän reilummat saumavarat päälliseen...

Fits like a glove!! (vähän vinoon tuli ommeltua, mut ihansama)

Muita olennaisia kouluun liittyviä asioita on "koulunkäyntiavustaja" ja jo merkonomiopinnoissa mukana ollut peruslaskin. Kyllä näillä varmasti pärjää!

Chilikuvia!

Ilmoittauduin kesällä yövalokuvauskurssille. Haluaisin hyödyntää omaa kameraa ja oppia kuvaamaan linnunrataa. Opettaja laittoi jo vinkkiä ilotulituksesta ja täydenkuun (ja melkein täyden) kuvaamisesta. Harmi vaan, että nyt näyttää siltä että kameran pienempi putki on hajalla ja kuvaaminen sillä ei tule onnistumaan... Eli, jos jollain on Nikonin j-sarjan kameraa/optiikkaa niin saa laittaa viestiä. Nämä otettu puhelimella.. 

kesäkummallisuuksia

on tämä kesä ollut lämmin. Niin lämmin ettei ole jaksanut edes neuloa!
Muita juttuja sitten onkin tullut puuhattua. Mm tekoälykurssi suoritettu:

Sen lisäksi tuli seurattua aurinkomatkalle lähtöä. Aiemmin keväällä hankin lipun Parker aurinkoluotaimen matkaan ja pääsihän se toisella yrityksellä viime sunnuntaiaamuna matkaan. Nyt odotellaan marraskuulle, että mitenkä käy...

Toisinaan syksy tuo tullessaan muutoksen tuulia ja niin minullakin... Ne muutokset vaativat koulurepun hankkimisen.

 Kyllä ei ollut taatusti 6-vuotiaana saadussa repussa näin hyviä pehmikkeitä selässä. Kyllä tämän kanssa kelpaa lähteä koulutielle. Reilun viikon päästä...

kotimaan matkailua

Päätin käväistä serkun luona syömässä lettuja. Kotimatkalla autossa tuli räppästyä pari maisemakuvaa..

Kallansillat Kuopio

Juva

Mikkeli

Heinola

GNR Not in this lifetime -keikka Tallinnassa / blogipostaus numero 444

(piti tulla editoimaan otsikko vielä, tämä on blogini 444. postaus. huh huh.)

Hieman jäi harmittamaan viime kesäinen Guns 'n Roses -keikka Hämeenlinnassa, kun ei tullut lähdettyä. Syy lipun ostamattomuuteen oli ihan puhtaasti Iron Maidenin keikka jolla kävin. Järjestelyt oli niin tyhmät (lähinnä pois lähdön suhteen) että totesin parhaaksi olla menemättä. Talvella tuli tieto että etelä-helsinkiin olisi keikka tulossa ja ostinkin lipun. Pitkään piti vielä arpoa lähtöä, kun osui keskelle mökkilomaviikkoja lähtö... No, riittävän pitkään kun arpoo, niin ei saa enää majoitusta :D Eli hyvin pikainen pyörähdys edessä. Eckerön paatilla 15:15 lähtö Tallinnaan ja paluu 6:00 Tallinnasta... ja kelihän oli mitä mainioin (ollut jo muutaman viikkoa). Aamulla jo +25 ja vienoa tuulta... 

Matkanteko oli hieman haasteellista heti alkuun, kun Helsinkiin saapui sunnuntain ja maanantaina aikana arvovieraita (mr. Trump ja mr. Putin). Julkinen liikenne osittain poikki, osittain kiertoreiteillä... ... Eckeröltä (tai kuka sitten olikaan järjestänyt, mutta Eckerön sivulta löysin tiedon) hyvin hoidettu, Ruoholahden metroasemalta pääsi shuttle-bussilla terminaalin kupeeseen ja metrolle ei aiheutunut haittaa katujen sulkemisista laisinkaan. Satamassa olikin vastassa ensimmäinen alus, jolla olisi ollut varmaan mukava lähteä reissuun... 

Tallinnassa oli myöskin lämmintä ja aurinkoista. Laululavallekin pääsi kätevästi, varsinkin kun seurasi ihmisimassoja :D Pientä jonotusta ennen portteja tietenkin (siitä kuva instagramissa). Tässä esimakua tulevasta, lavalla Volbeat.  

Videopätkällä voi kuulla hieman musiikkiakin, ja saa käsitystä minkälainen paikka tämä on.

Pidemmäksi aikaa en viitsinyt jäädä keikkaa seuraamaan, vaan lähdin suunnistamaan ruokintapisteitä kohti. Olin kuitenkin hätäseen jotain aamulla raapinut mahaan... valinnan vaikeus iski, tarjolla oli todella massiivisia annoksia pilkkahintaan (verrattuna Suomen keikoille ja festareille mitä on tullut käytyä).  Kympin fisu, ranuja ja salaattia. Näillä pärjäsi sitten hyvin loppuillan. 

Sekalainen seurakunta kuvia. Yllättäen kuvat otettu screeneistä, kun ... no. ukot on aika pieniä siellä lavalla :D  

Vuorossa illan toinen slovari. Takana alettiin kaivaa valonlähteitä esiin, ja varmasti myös edessä vip-alueella sama homma, käsien liikkeistä päätellen. 

Melkein loppuhuipennus November Rainista. Jatkuikin vielä tuosta puolisen minuuttia, mutta käsi väsyi. (hassu zoomaus lopussa johtuu ruudun ja sormien nahkeudesta, hyppelehti täyteen zoomiin pienestä hipaisusta...)

Kiitokset.

Poislähtö oli polisiin toimesta suoritettu mainiosti. Eihän tuollakaan mikään jalkakäytävä riitä (eikä niitä oikein ollut kuin toisella puolella tietä) ja poliisit oli sulkeneet kaikki risteävät tiet moottoriajoneuvoliikenteeltä. Samoin tuo iso tie molemmista päistä.  Näin täytyy tehdäkin, päätiellä kun on todella paljon rekkaliikennettä, mahdotonta sieltä rekan nupista nähdä missä ihmiset liikkuu. 

Matkalla satamaan osui vastaan Ingressistä tuttu sponsori...

Satamassa ennen lähtöä alkoi aurinkokin nousta. Vähän kehno kuva, mutta minkäs teet. Reppuun kun ei mahtunut oikea kamera, vaan kaikki nämä kuvat on otettu puhelimella. 

Oli rankka reissu, mutta kyllä kannatti tehdä. Monia jotka tulivat Tallinnaan samalla paatilla, lähtivät myös samalla paatilla. Satamarakennus aukesi vasta neljän jälkeen, itsekin olin rannassa hyvissä ajoin ja monia keikkakävijöitä oli torkuilla kaikilla penkeillä ja lämpimällä asfaltillakin. Sää suosi <3 p="">

puutarhapuuhia (osa 3)

Huh huh. Kyllä on ollut hommaa. 

Melkein joka ilta ähelletty ja kaivettu ja kasteltu ja haettu lisää tuijia. Nyt on kumminkin valmista.

Taas sama aidan pääty ensimmäisenä kuvana.

pientä säätöä toki on vielä, mutta hyvä tämä alkaa olla.

Etupihalla vielä mittausta. Grillivarrastikut olivat hyviä mittatikkuja. 

Multakasa pienenee...

 ja pienenee.... 

etupihan aitakin tuli valmiiksi (kuvan reunassa lautanen jossa vettä pikkulinnuille)

 7 kuutiota multaa on kadonnut!

Kiitokset Pirilän Kukkatalolle josta sai hakea tuijaa ihan sellaisena eränä kun sattui jaksamaan maahan laittaa. Multa tuli Olo Kiinteistöpalvelulta. Arille suuri kiitos kärsivällisyydestä, kuorman tuloa piti useamman kerran siirtää eteenpäin urakan hieman laahatessa.  Poistourakan suoritti Vantaan Viherrakennuspalvelu, kiitokset siitäkin!

Puutarhapuuhia (osa 2)

Juupa. Aitahommia, niitä piisaa. Näyttää siltä että piisaa vielä moneks iltaa...
Tässä samasta kohtaa kuva kuin edellisessä ensimmäinen... Suunnilleen alhaalla, koko 20 metrin pätkä (ja toisen puolen 25 metriä, se oli jo torstaina).

Aikamoinen rytöläjä. Aika karmea läjä itseasiassa.

 Tilanne kantojen "nyppimisen" jälkeen. Urakoija oli jo loppusuoralla sitä mieltä että aika rankkaa on, ei meinaa irrota ei millään". Ei ihme, jos on saanut juurta kasvattaa kutakuinkin rauhassa semmoisen 50 vuotta...

Aita taistelee viimeiseen hengenvetoon (jos kasveilla voi semmoista sanoa olevan). Kaivurimasiinasta hyppäsi telakin paikaltaan (taisi pariinkin otteeseen napsahtaa). Tässä kohtaa arvostaa niitä pioneereja jotka aikanaan kaskesivat metsät pelloiksi ja kaivelivat kannot hevosten avulla ylös... 

Kukkapenkkejä kaivaessa tuli jo ilmi, että kaikenlaista jännittävää on tonttimaahan haudattu. Tästä ojasta löytyi mm. auton vanne, useampi kaakelinpala (myös kuvassa alla) ja tolkuttoman suuria kivenmöllyköitä. Mitä lie, ennakoivaa arkeologiaa.... Tuo vihreä on ilmeisesti lasia, vaikka kovasti haluaisin ajatella sen olevan hieno jalokivi joka on muodostunut orapihlajan juurien puristuksessa.

Ainiin, joku saattaa miettiä miten mitataan aita. No, nokkela keinot keksii. Kaapista löytyi rulla lipputankonyöriä. Tein lenkin päähän, pujotin orapihlajan oksaan ja rullasin toiseen päähän aitaa. Sinne taas jonkinsortin solmu, ja kerätään paluumatkalla naru mukaan. Sitten vaan kuistin aidan rakoon mittanauha kiinni ja sopiva mittapätkä esiin. Tässä 4 metriä. Sitten vaan lasketaan montako x-metrin pätkää on aidan pituus :D