kesä!

Tänäkin vuonna kesä on tullut hitaasti... jopa tuskallisen hitaasti. Toukokuussa satoi lunta muutamankin kerran, ja kesäkuussakin ehti jo sataa lunta... Onneksi en ole ehtinyt/jaksanut hakea kesäkukkia.

Nyt päätin että saa luvan olla kesä, haluan värejä pihalle. Niinpä hipsin Viherpajalle ja otin muutaman tuommoisen ja pari noita ja pari dahliaa. Vasemman reunan korkeat ovat vuosikertaa, pikkupenkkiin jo joskus kauan sitten. (etsinpä vanhat postaukset, 2013 löytyi ensimmäinen ja 2014 toinen) Valkosipulitkin tuli siirrettyä vihdoin kasvimaan puolelle. Ajattelin että hävitän tuon pienen kukkapenkin, yksi saa riittää.

Viime vuonna oli suunnitelmissa laittaa aitaan roikkumaan jotain kivoja kukkia. Niin pitkälle siinä pääsin että sain purkin... Nyt hankin jo kukkiakin! Orvokit oli alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta niitä ei enää ollut kuin amppeleissa ja vadeissa, niin ostin sitten jotain muuta kivaa pientä.

Nyt on sormet mullassa ja seuraavana suunnitelmana on (taas) kasvimaa... 

Pihamaan lomaterveiset

Olinpa lomaa viettämässä mökillä. Pihamaa jatkaa omaa elämäänsä tälläkin aikaa, ja kotiin tultua vastassa oli melkoinen viidakon alku. Enkä tarkoita pelkästään nurmikkoa...

Viime kesänä siirrettiin kasvimaa toiseen paikkaan, ja vanhan paikalle oli tarkoitus laittaa pienempi kukkamaa. Homma jäi, mutta tänä keväänä sitten vihdoin homma eteni. Ostin Lidlistä jonkun sipulisekoituspussin ja asuntomessuilta saatuja kehäkukan siemeniä ripottelin myös (kaksi pussillista...) penkkiin. Tässä on lopputulos....

Tomaatitkin ovat pärjänneet, jotain vihreitäkin siellä on.

Vaahterakin selvisi. Kaikesta uskosta huolimatta. Tämä oli aivan kuollut keväällä, kaikki aiemman vuoden kasvustot ihan kuivia. Päätin leikata tyngäksi, ja katsoa lähteekö enää mitään. Nyt näyttää siltä, että vartettuun osaan on alkanut kasvaa alkuperäistä vaahteraa ja myös runkoon on tullut uutta lehtikasvustoa.
Toivottavasti ensi talvena on talvi, viime talven jäljiltä sai heittää pois kolmasosan kaikista aiemmin talvehtineista asioista. Ainut mikä tuntuu kestävän kaiken, on orapihlaja-aita...