puutarhapuuhia (osa 3)

Huh huh. Kyllä on ollut hommaa. 

Melkein joka ilta ähelletty ja kaivettu ja kasteltu ja haettu lisää tuijia. Nyt on kumminkin valmista.

Taas sama aidan pääty ensimmäisenä kuvana.

pientä säätöä toki on vielä, mutta hyvä tämä alkaa olla.

Etupihalla vielä mittausta. Grillivarrastikut olivat hyviä mittatikkuja. 

Multakasa pienenee...

 ja pienenee.... 

etupihan aitakin tuli valmiiksi (kuvan reunassa lautanen jossa vettä pikkulinnuille)

 7 kuutiota multaa on kadonnut!

Kiitokset Pirilän Kukkatalolle josta sai hakea tuijaa ihan sellaisena eränä kun sattui jaksamaan maahan laittaa. Multa tuli Olo Kiinteistöpalvelulta. Arille suuri kiitos kärsivällisyydestä, kuorman tuloa piti useamman kerran siirtää eteenpäin urakan hieman laahatessa.  Poistourakan suoritti Vantaan Viherrakennuspalvelu, kiitokset siitäkin!

Puutarhapuuhia (osa 2)

Juupa. Aitahommia, niitä piisaa. Näyttää siltä että piisaa vielä moneks iltaa...
Tässä samasta kohtaa kuva kuin edellisessä ensimmäinen... Suunnilleen alhaalla, koko 20 metrin pätkä (ja toisen puolen 25 metriä, se oli jo torstaina).

Aikamoinen rytöläjä. Aika karmea läjä itseasiassa.

 Tilanne kantojen "nyppimisen" jälkeen. Urakoija oli jo loppusuoralla sitä mieltä että aika rankkaa on, ei meinaa irrota ei millään". Ei ihme, jos on saanut juurta kasvattaa kutakuinkin rauhassa semmoisen 50 vuotta...

Aita taistelee viimeiseen hengenvetoon (jos kasveilla voi semmoista sanoa olevan). Kaivurimasiinasta hyppäsi telakin paikaltaan (taisi pariinkin otteeseen napsahtaa). Tässä kohtaa arvostaa niitä pioneereja jotka aikanaan kaskesivat metsät pelloiksi ja kaivelivat kannot hevosten avulla ylös... 

Kukkapenkkejä kaivaessa tuli jo ilmi, että kaikenlaista jännittävää on tonttimaahan haudattu. Tästä ojasta löytyi mm. auton vanne, useampi kaakelinpala (myös kuvassa alla) ja tolkuttoman suuria kivenmöllyköitä. Mitä lie, ennakoivaa arkeologiaa.... Tuo vihreä on ilmeisesti lasia, vaikka kovasti haluaisin ajatella sen olevan hieno jalokivi joka on muodostunut orapihlajan juurien puristuksessa.

Ainiin, joku saattaa miettiä miten mitataan aita. No, nokkela keinot keksii. Kaapista löytyi rulla lipputankonyöriä. Tein lenkin päähän, pujotin orapihlajan oksaan ja rullasin toiseen päähän aitaa. Sinne taas jonkinsortin solmu, ja kerätään paluumatkalla naru mukaan. Sitten vaan kuistin aidan rakoon mittanauha kiinni ja sopiva mittapätkä esiin. Tässä 4 metriä. Sitten vaan lasketaan montako x-metrin pätkää on aidan pituus :D

puutarhapuuhia (osa 1)

Vihaan orapihlajaa. Siinä ei ole mitään muuta hyvää kuin kesällä mahtava näkösuoja.

Muutaman vuoden ajan on jätetty aita leikkaamatta kun jäte on niin rasittavaa. Nyt vihdoin aita saa lähteä. Kirvojakin se on täynnä, lähtee nekin...

Kaksi pätkää, 20 ja 25 metriä tuota kammotusta lähtee kadotukseen.

Urakka yllätti yrittäjän, samoin aidan sitkeys. Ensimmäisen kahden risun jälkeen oli kaksi sahaa hajalla ja lähdettiin raivaussahan metsästykseen. Onneksi on itsellä sähkökäyttöinen saha, ja naapurilta löytyi sekä saha että avuliaisuutta ja hän tuli myös avuksi. Alkuperäinen idea oli yrittäjällä "poistetaan risut nyt ja otetaan huomenna kannot". Ensimmäisen kahden metrin jälkeen taisi tajuntaan upota että tämä suunnitelma ei taida toimia. Aita kun on kasvanut yli 20 vuotta leveyttä... ja korkeuttakin jonkun verran.

 Urheat kaatajat päättivät että tänään otetaan ensimmäinen pätkä alas ja täytetään jätelava. Yrittäjällä tosin taisi loppua voimat ja hermot, lähti kotio ennen kuin ihan loppuun asti päästiin. Naapuria piti jo toppuutella ettei mene seuraavalle tontille kaatamaan niidenkin aitaa.

 Orapihlaja yllätti taas, se on hyvin ilmavaa ja täyttävää. Jo heti alusta asti olisi pitänyt silputa pienemmäksi, niin olisi saanut enemmän kuormaan... Hieno tästä tuli!

Melkein mahtui kaikki, yhteen lavaan. 

Pino kaksi....

Läjä kolme.... 

Tämä tarina jatkuu... huomenna taas lisää. Onneksi sain vielä siirrettyä huomiseksi tilattua multakuormaa, saa nähdä voinko vetkuttaa vielä tuijanoutoa... pärjäisivät puutarhalla paremmin kuin meillä auton peräkärryssä...

uusia juttuja

Keväinen aurinko paistaa ja ajatukset välillä lentää muuallekin kuin neulomisen ja käsitöiden suuntaan. Pääsiäisenä ystävät kutsuivat pääsiäislounaalle, raclette-grillin ääreen. Oli kaikenlaista, ja vähän juustoa. Ja juustoa. .. .. Ja.. .. No, aika selvää mitä kaikkea oli :D

Kuva muistoksi seuraavaa kertaa varten, niin voi miettiä mitä kannattaa ostaa, ja minkä verran juustoa on ehkä liikaa.

Ostin pienen vesimelonin, ja hoksasin että sehän on vallan kätevä kuuloketeline.

Mitäs muuta. No, peiton päättely on vähän edistynyt, juustobileitten päälle ei jaksanut neuloa, mutta ystävän avustuksella tuli muutama langanpää pääteltyä peitostakin. 

Kevät lähestyy, ja chilit yrittää myös sinnitellä kohti kesää. Toivottavasti tulee parempi kesä kuin parista aiemmasta.

Kokeilin myös jotain kokolailla uutta ja erilaista. Olin viime syksynä Worldconissa ensimmäistä kertaa, ja sieltä jäi matkaan mm. innostus avaruuteen. Mustia aukkoja, säieteoriaa ja gravitaatioaaltoja. Sen lisäksi 3D-printtaus jäi kevyesti kummittelemaan. Nyt vihdoin löytyi tekosyy lähteä Kaupunkiverstaalle. Löytyy muuten kaikenlaisia hyödyllisiä kapistuksia, jos haluaa mennä kokeilemaan, tai harrastamaankin. 

Mutta se syy. Tuli äkillinen tarve tulostaa tietokoneelle koppa. Thingversestä löytyikin sievä suunnitelma, ja eikun printtaamaan. 

Valmis tuote saa jäähtyä hetken lasilla, jotta se napsahtaa helpommin irti eikä väänny.

 Värejäkin on jonkin verran mistä valita.

 Valmis kuori

Valmis kuori sisuksen kanssa

Shoppailuakin on tullut harrastettua. Toinen ystävä on kehunut rikkoutumattomia sukkiksia. Minä kun pidän hametta ympäri vuoden, ja talvella varsinkin tarvitsee kintuille lämmikettä, niin ajattelin rohkaistua kokeilemaan. Hieman on arvokkaat, mutta kovasti väitettiin että on hintansa väärti. Pakkaus ainakin tarjoaa arkeen, ja arkiseen tuotteeseen, luksusta.

Jos haluat kokeilla, niin tästä linkistä pääset kauppaan ja saat 20% alennusta (ja minä kans, seuraavasta tilauksesta...)

Ja olen muuten nykyään Instagramissakin. Sinne tulee satunnaisia muita kuvia, mitä et välttämättä näe täältä. 

toiseksi viimeinen postaus peitosta?

Peitto on jo käytännössä valmis! Neljä langanpäätäkin olen päätellyt, eli käytännössähän tämä on jo ihan kokonaan tehty, eikö?

 Kuva nurjaltakin puolelta.

Näppärää tässä on se, että reunukset neulotaan samaa mukaa kuin pala, eli valmista pintaa ei tarvitse enää pyöritellä sylissä. Toki sitten on taas lisää pääteltävää... Kasasin peittoa myös sitä mukaa kuin tilkkuja valmistui, perinteisellä kolmen puikon päättelyllä. Eli en sommitellut mitenkään erityisesti, tai miettinyt väritysksiä tai järjestystä. Otin vaan ruutumallipinosta aina seuraavan kivan mallin ja pähkäilin värit ja neuloin. 

Lankana on Holst Garnin Coast. Aivan ihana sekoitus puuvillaa ja villaa, ihanaa myös neuloa. Puikkoina 2.75mm puupuikot knitpicksiltä (yhdet pyöröt meni roskiin tämän jälkeen kun kuluivat puhki). Lankaa meni kaikenkaikkiaan noin 670 grammaa. Kartio oli 500g ja kerät 50g, joista punainen meni melkein loppuun. Tarkemmat menekit löytyy Ravelrystä.  Sieltä löytyy myös paloista yksittäisiä kuvia. 

Tässä vielä kuva alkuhetkestä. Pieni, tumma kerä on army-väri, sitä ei voinut käyttää ollenkaan kun ei erottunut harmaasta. 

Muutakin on tässä puuhasteltu kuin peittoa neulottu. Ostin Kärcherin tuhkaimurin, kun tällä voi myös auton imuroida (kotoa kun löytyy vain keskuspölynimuri, niin auton imuroiminen on mahdotonta). Näppärä kaveri, useamman kerran jo tullut käytettyä. Vähän rohjo, mutta eipä se olohuonetta korista muutenkaan.

Käyn satunnaisesti myös Ursan pitämillä avaruusluennoilla. Innostuin niistä Worldconin jälkeen. Viimeisin, jonka kävim kuuntelemassa, oli hieman haastavaa kuunneltavaa, otin kuvan jostain kaavasta jota en edes muista mihin se viittasi... 

Addiktoiva peitto jatkuu...

Pala palalta. Tätä on aivan mahtava tehdä, kerrokset on lyhyitä ja helppoja muistaa. Välillä tulee kolme palaa viikonloppuna valmiiksi, välillä nippanappa yksi.

Hyllystä löytyi neuleseuraksi Babylon 5 boksit, ja tämä viikonloppu on mennyt Final Fantasy XV:n seurassa, videopätkien aikana ehtii hieman neuloa :D Välillä on vaikea päättää mitä tekisi, kun neule meinaa viedä mennessään.

Hirvittää vain tuleva lankojen päättelyurakka...

Pitkästä aikaa tein myös pannaria. Harmi kun enää ei pakastimesta löydy juustomaitoa, siihen tulee parhaimman makuinen. Mutta kyllä tämäkin maistui, varsinkin kun on omatekemää omena"hilloa" kaveriksi.