reissuvihko, sivu 5

Tänään lähdettiin ajelemaan ruuan perässä, suuntana Kobe ja Hiroshima. Edellisen reissun muisteloita, Kobe-pihviä ja okonomiyakia oli tarkoitus syödä.

Muistinkos jo aiemmin kehua, miten kätevä Rail Pass on? Se pitää muistaa hankkia etukäteen, ja shinkansen-luotijunilla pääsee matkustamaan ilmaiseksi. Lisäksi voi juna-asemalta käydä varaamassa itselleen myös paikkaliput, jos haluaa istua rauhassa koko matkan (ja nämä ei siis maksa mitään).

Kobekin on korkea kaupunki.

Kiviä voi hyödyntää monella tavalla. Tässä maastoutuneena polulla oleva lamppu.

 "vesiputous"

 Kaivonkansi kadulla

Tällä kertaa testattiin Wakkoqu-niminen ravintola. Tässä ravintolassa on jokaiselle seurueelle oma kokki, joka tekee tilatut liha-annokset asiakkaiden katsoessa. Mielenkiintoinen ohjelmanumero siis myös. Joka napostelun välissä sentään en kehdannut kameraa kaivaa, mutta alkuvalmisteluista ja jälkiruuasta tuli räpättyä kuva.

Tästä matka jatkuikin Hiroshimaan.  Juna-asemalla on vastassa Mazda, tällä kertaa nopean näköinen roadster. Autot tuntuvat mahdottoman halvoilta, harmi että niissä on ratti väärällä puolella autoa...

Ensimmäinen näkymä juna-asemalta, kun katsoo kohti varpaita

 Nokkela tapa tehdä korkea talo, ja saada nostokurki paikalleen. 

 Ground Zero

Linnut ovat osittain ottaneet tämän omakseen. Kaupungin työntekijät (?) huolehtivat raunioista niin, ettei ne pääse metsittymään. Ympärillä elämä jatkaa eteenpäin, tässä paikassa on kuitenkin edelleen omanlaisensa hiljaisuus läsnä. 

Okonomiyakia mentiin syömään Okonomi-muraan. Sieltäkään ei kuvia ole. Mutta toinen kerta täälläkin jo, ja tietysti eri ravintolassa. Kapoinen talo, kolme kerrosta pelkkää ruuantekijää.  Tätä evästä pystyy tekemään myös muurikalla, ja onkin tehty jo useamman kerran mökillä. 

Japanissa on paljon erilaisia ratkaisuja. Hetken mietin, minne ihmeen hissiin nämä pyöräilijät on menossa, mutta kyseessä oli erillinen fillariparkki. Viereinen ovi olikin sitten tuttuun tapaan autoille. Minne lie maan alle menneet. 

Tällä viikolla on ollut paljon maanjäristyksiä Kyushun saarella ja kaikki shinkansenit sinne on peruttu. 70 000 ihmistä evakuoitu, taloja sortunut ja edelleen odotettavissa paljon järistyksiä. Pääsaaren puolella ei kuitenkaan mitään kummempaa ole huomattu. 

minihanami

Viherpaja mainosti että japanilaisessa puutarhassa on kirsikat alkaneet vihdoin kukkimaan. Tätä luvattiin jo muutama viikko sitten, ja asia unohtui itsellä, mutta onneksi tuli nämä hieman viileämmät ilmat.

Eilissäpäivänä sitten äkkiä piipahtamaan. Oli kivasti yrttejä ja kevätkukkia ja värejä ja kaikkea. Kannattaa mennä ihan vaikka vaan katselemaan, jos lähettyvillä sattuu olemaan. Tai ihan asioikseenkin.

tehtaan avajaiset

Hanna mainitsi viime viikolla, että mökkiä lähellä olisi viinitehtaan avajaiset. Mökillä ei ole tullut hetkeen käytyä, joten tässäpä hyvä syy saada itsensä liikkeelle.

Vasta-avatulta tilalta paikka tosiaan näyttikin. Ennen tässä samassa rakennuksessa on toiminut mm. Abban ja Boyn sillitehtaat. 

Tarjolla oli vasta Eeva-omenajääviinit. 

Ulkona tuntui jo kovin keväiseltä. Useampi joutsenkin oli jo paikalla, vastarannalla ihmettelemässä. (niitä ei siis löydy näistä kuvista)

Neulenäyttely Sinkassa

Lähdinpä tätien kanssa käymään näyttelyssä. Taide- ja museokeskus Sinkassa on vielä muutaman viikon ajan Näkyväksi Neulottu -näyttely jossa on aika monta erilaista lähestymistapaa käsitöihin.

Varmaan kaikki tietää virkatun poliisiauton, siitä ei sen enempää, mutta kaikenlaista muutakin siellä oli. Tässä pikainen katsaus niille, jotka eivät museoon ehdi tai pääse.


Ensimmäinen säikäyttäjä oli tämä herrasmies. Luulen että aika monta kuvaa on otettu hänen kanssaan, tuoli kun on niin tyrkylle tähän jätetty.

Poliisiauto on siis enimmäkseen virkattu, mutta mm. lamput on neulottu.

Arki oli monessa teoksessa esillä. Ostoksia, muovikasseista virkattuja muovikasseja, vihanneslajitelma... Tässä yksi aihepiirin kuva.

Yhden sarjan teema oli Itämeri. Tästä jäin miettimään, että toimisi myös jakkarana kotona, ja voisi käyttää sekalaiset langanjämät...

Yhden taiteilijan veli oli myös ikuistettuna. Pitkä kaveri. Oli mukana liian pieni kamera, niin otin suosiolla kuvan vain kengistä.

 Koulukkaat olivat päässeet osallistumaan myös näyttelytöihin. Sukkamonstereita ja lapasmonstereita ja ties mitä oli näihin pesiin laitettu asumaan.

Islantilaisia luonnonyrttejä. Olen kuullut muutamankin kerran, että neulon ompelulangan vahvuisesta langasta. No minäkään en vielä ole niin kahjo, että tämmöisiä pipertäisin. Hieno teos kaiken kaikkiaan. Jäin miettimään että mihinkänän noita laittaisi, kun enää ei ole syviä ikkunan välejäkään...

 Jossain vaiheessa ensimmäistä kirjaa tehdessä Kristel tuumasi että "jos matikan opettaja olis ylä-asteella sanonut että tarvitset tätä kun suunnittelet neuleita, olisin saattanut kuunnella paremmin".  Näistä virkatuista paraboleista tuli itselle mieleen, että jos matikan ope olisi tajunnut antaa tällaista konkretiaa, olisi aihe voinut kiinnostaa ihan eri tasolla.

Tämä teos oli upea. Matonkuteista (lakanaräsystä, trikoosta yms) tasopuilla kudottu isoäidin kuva. Töissä oli erilaisia vahvojakin taustatarinoita, tässä taiteilija oli aloittanut kudontaopinnot isoäidin avustuksella, mutta isoäiti menehtyi lyhyen sairastamisen jälkeen eikä taiteilija ehtinyt siis oppia mattojen tekemistä tai loimen luomista. Luova ratkaisu oli sitten tehdä tasopuut ja pujotella kuteet käsin, ja malli on tietysti oma isoäiti.

Kampauksia.

 Tästä tuli mieleen että oikeasta materiaalista (glittermetallilanka oli materiaalina) ja vähän pienempänä, tämä voisi olla mahtava akvaariokoriste. Tähän liittyi tarina Ruotsissa tehdystä virkatusta asunnosta (siellä oli mm. rukki) joka lopussa tuhoutuu räjähdyksessä. Videoteosta katsoessa mietin, että minä sentään vaan puran neuleita jotka ei toimi, mutta tuo oli niin vahva teko, että itse en kyllä ihan vähässä luovuuden puuskassa pystyisi.

askartelumassailua

pitkästä aikaa jaksoin kaivaa kaapista askartelumassalaatikon ja tehdä muutakin kuin keltti-koruja.

Pari vuotta olen yrittänyt suunnitella neuleita niin, että "käytän kaiken langan". No, nyt oli yksi lanka, josta ensin oli tulossa takki, mutta ei lanka riittänyt hihoihin, niin siitä tulikin liivi. Se on tietysti päättelemättä, niin ei kuvaa ole tarjolla.

Jämästä päätin tehdä omasta kirjasta säärystimet. Ne jotka olivat mukana kirjan tekemisessä, muistavat ohjeen myös nimellä "Kristelin helpponeuleet". No, kävikin niin, että ei se lanka riittänyt kahteen säärystimeen... Joten, otin toisen langanlopun korista, ja tein jatkopalat kumpaankin. Ja tämä sitten tarkoitti että piti tehdä kaksi settiä nappeja... 

Jatkopalalanka on tosiaan sinapinkeltaisempaa kuin napit, joista nyt kuitenkin tuli vihreämmät, mutta päätin jo tekovaiheessa että nyt tulee mitä tulee, en jaksa säätää ja miettiä, tai muuten ei tule nappeja ollenkaan.

Samalla innostuin kokeilemaan lohikäärmeen tekoa. Joskus kauan sitten ostin pienen vihkosen, jossa opastetaan tekemään riipuslohikäärmeitä. Ensimmäisestä versiosta tuli ihan passeli, etenkin kun ottaa huomioon että tein ensin nappijämästä vartalon, muotoilin sen ohjeen mukaan ja sitten siellä luki "ota siipiin varaamasi massa" ... .. öö.. joo. Toinen jämämöykky, tehdään siitä siivet. "Ota korviin varaamasi pienet palat" ... niin .... 

Talvikin tuli uudestaan, ja sen jälkeen pakkaset. Taisi olla -22 parhaimmillaan. Tässä taisi olla normaali n. -10 astetta.