lähi(ö) ruokaa

Parisen vuotta sitten aloin etsimään paikkoja josta saisi suoraan tuottajalta raaka-aineita. Mökkimatkan varrelta löytyi silloin Muurlan suoramyynti, Muurlan lasitehtaan vieressä. Nyt kun etsin siihen linkkiä jotta voisin laittaa tänne, löysin jutun viime syksyltä, että se on lopetettu.

Viime talvena kun etsiskelin mistä saisi luomukinkun, löysin Kiven Säästöpossun.  Puolikas possu meni samantien jakoon ystävän kanssa. On tuolta sen jälkeenkin tullut haettua lisää pakastimen täytettä. Samoihin aikoihin rupesin etsimään taas REKO rinkejä, eikö missään lähellä ole sellaista johon pääsisi mukaan. Löytyihän semmoinen, joka aloittikin joulun alla toimimaan.

Joka kerta on joku uusi ja joku edellisellä kerralla ollut jäänyt pois. Kauppiaat ilmoittelevat oman REKOn facebook-ryhmässä, mitä on tuomassa seuraavalle kerralle ja sieltä voi sitten itselleen sopivat tuotteet tilata. Itselle tämmöinen rajatumpi valikoima sopii oikein hyvin, pystyy vielä valitsemaan haluamansa tuotteet helposti. Kun tuotteet tilataan etukäteen, ei tarvitse huolehtia paikan päällä enää heräteostostenkaan tekemisestä, ja näin säästää rahaa. Mukava kun saa nähdä tuottajan kasvokkain, hyvällä mielellä maksaa tuotteet suoraan hänelle ja tietää että saa tuoretta ja hyvää ruokaa.

Alla kuva viimeisimmästä Kiven Säästöpossun satsista, jonka hain REKO noutopisteestä. Kyllä näistä kelpaa hetken taas ruokaa tehdä.

Olenkin ollut erittäin tyytyväinen ja suosittelen muillekin etsimään omalla alueella toimivan piirin ja tutustumaan toimintaan. Oma ryhmä on toiminut oikein hyvin, mutta joissain ryhmissä nyt on lähtenyt erilaisiakin ajatuksia liikkeelle. Sen tuloksena on syntynyt mm. tämä postaus.

Fretti!

Olen käynyt parina iltana ystävän frettiä hoitamassa. Usemman vuoden ajan on tämä otus jo viihdyttänyt minua (ja muitakin) kyläilijöitä ja aina on tullut pohdittua että saisipa joskus jotain kuvia otuksesta.

Nytpä siis ajattelin että otan kunnollisen kameran mukaan ja yritän. Tuli otettua reilu 70 kuvaa, joista suurin osa oli tätä normaalia fretti-tyyliä:

Tuttuun tapaan, ensimmäiseksi piti tarkistaa olkalaukku, josko siellä olisi uusia piiloja.

Sen jälkeen vakiopiilopaikka, häkin luukun "takana"

ja joka kerta "ainiin, täällä EI olla oikeasti piilossa"

Muutama vahinko-otoskin tuli, jotka ovat suhteellisen teräviä ja tarkkoja.

Karvalankamatto on osoittautunut hämmentävän hurmaavaksi, siinä voi sukellella pitkiäkin aikoja edes takaisin, kuono lankojen välissä jakausta hakien.

Joskus iskee hetkellinen uupu. 

 Silloin tällöin iskee myös läheisyyden tarve.
 .. .. hyvin nopeasti se myös menee ohitse....

 Fretti on aina suloinen, oli se missä paikassa hyvänsä.

 Kun nälkä iskee, on palattava häkkiin (ja tällöin myös hoitaja saa luukun kiinni ja pääsee kotiin)

tein itse ja säästin

Tarvitseeko blogipostauksen aina olla pitkä? Päätin eilen tehdä sämpylöitä ja löysin Valion sivulta vaivaamattoman sämpylän ohjeen. Loppumetreillä lisäsin pari kourallista siemensekoitusta taikinaan. 

Nyt ne on ehkä jäähtyneet sen verran, että pääsee maistamaan. Tsau seuraavaan kertaan!

Ravintola Demo

Demon erikoisuus on se, että et tiedä etukäteen mitä ruokaa saat. Minua se helpottaa paljon, ei tarvitse valita että mitä ottaa, kun eteen tuodaan etukäteen sovittu määrä annoksia.

Tämä oli ensimmäinen kertani Michelin-tähtiä saaneessa ravintolassa. Ennakkoon mietin, sopiiko savolainen hienostoravintolaan, mutta hyvin sopi, tai ei ainakaan heittäneet kesken ruokailun pihalle.

Annokset olivat hienostuneita ja erittäin maukkaita. 

Ruoka oli erinomaista, mutta hienoja tähtiä ei ansaita vain ruualla. Muualla maailmassa asiakkaan huomioiminen on jo huomattavasti paremmalla tasolla kuin Suomessa monessa paikkaa on, mutta ainakin Demossa huomasi, miten asiakas on se illan stara. Huolenpito asiakkaista ei ollut tuputtamista tai tyrkyttämistä, vaan juuri oikeaan hetkeen paikalle tulemista, juuri sopivaa ennakoimista. Täältä voisi moni ottaa mallia!

Pastis

Tutustuin jo vuosi sitten Pastis-nimiseen ravintolaan. Meitä oli useampi paikalla, joten saatiin aika kattavasti menu testattua. Paikka on oikein lämmintunnelmainen ja viihtyisä. Pöytä kannattaa varata, täälllä ei tilaa ole mahdottomasti.

alkuruuaksi oli ankanmaksaa

pääruokana kultaotsa-ahventa

Helmikanaa ja muita herkkuja

pari jälkiruokaakin

OIkein mukava paikka, suosittelen lämpimästi!

erilainen taukopaikka

Suomessakin kun tulee reissuttua, ja taukopaikkoja tulee etsittyä, niin laitanpa tähän yhden paikan, joka tuli vitostiellä vastaan.

Ainaiset aapeeseet ja tepskat ei houkuttele, mutta oikein muutakaan ei enää ole. Juvalta löytyi erikoinen teehuone, Teahouse of Wehmais. Ei ole vuorokauden ympäri auki, mutta jos osuu matkan varrelle sopivaan aikaan, niin suosittelen lämpimästi.

Välipala tulee kutakuinkin saman hintaiseksi kuin menisi huoltoasemalle, kahvia ei kannata kysellä, mutta teevalikoimasta voi kokeilla mitä tahansa evässetin hintaan. Ja santsata saa niin paljon kuin kehtaa juoda :)

leipälajitelma

sitruunainen marenkitorttu

porkkanaleivos

kauniit astiat

sokerikin on kuin karkkia

Omnom-ruokaa

Japaninreissulla tuli maisteltua okonomiyaki-nimistä evästä. Erittäin taitava kokki viskeli juttuja paistolevylle ja siinä ihmeteltiin kun taas uusi juttu hyppäsi pinoon. Ruoka oli erittäinkin hyvää, siitä oma nimitys "omnomnomiyaki". Kyllähän semmoista itsekin osaa tehdä... Mökillä on hyvä testata, kun on riittävästi paistotilaa.

Tarvitaan ohje ja kaksi tarjottimelilsta asioita, mm. itse idätettyjä ituja, puolikas varhaiskaali ja tietysti hyvä paistoalusta, tässä tapauksessa palanen ruotsinlaivan kylkeä.

Työvaiheita on useita, valmistelujakin vaatii tosiaan jonkin verran. Alla kerran käännetty pino, joka vieressä nuudelit paistumassa.

Melkein syömävalmista, vain lautanen puuttuu.

Ei ihan esteettisintä evästä, mutta kyllä tällä mahan täyteen sai, vaikka oli mukamas vaan kasa rehuja ja kananmuna ja pari siivua pekonia ...

kumpupilviä ja kasvimaata

Pihalla taas perinteisesti kasvaa kaikennäköisiä asioita. Chilit on vakioasukkeja, tässäpä yhdestä lajikkeesta kuva.

Kasvimaalla on mansikkasatoa kerätty jo viikon verran, ja etualalla olevat syötävät on myös kasvaneet tuosta jo huomattavasti. 

Lentokenttäremontti tuottaa uutta lähiliikennettä jota voi kuvata terassilta. 

Välillä saa napattua kuvia myös hienoista pilvistä. 

Asuntomessut Vantaalla

Kun nuo asuntomessut nyt oli niin lähellä, niin tuli piipahdettua sielläkin. Samalla testiin pääsi uusi lentokentällekin vievä junarata. Näppärästihän sillä kulkee, isompia ihmismassoja kuljettaa kuin busseilla.

Kivistössä tietysti ensimmäinen kohde oli kuskiton bussi. Kaksi bussia käytössä, hiljaista käyntivauhtia etenevät, mutta ihan mielenkiintoinen konsepti.  Tarkasti oli merkattu katuun parkkiruutu, johon bussi aina pysähtyi lastaamaan ja purkamaan ihmisiä.

Yhdessä asunnossa oli valmiiksi hajalla oleva seinä. Ohjelappusessa kerrottiin että on vielä ledivalaistu. Otinpa kuvan molemmin puolin, sekä aulasta että suihkun puolelta. Tarina ei kertonut, kuinka seinän saa pimennetyksi... tai sitten asukkaita (ja kylässä käyviä) ei niin haittaa pieni vilauttelu silloin tällöin ...

Samaisessa asunnossa oli makuuhuoneessa "nestemäistä tapettia". Ensimmäinen mikä itselle tuli mieleen, "kuinkahan paljon tuo kerää pölyä aikojen saatossa"...

Yksi talo jossa kävin kiertämässä, oli ns. sukupolvien asunto. Toisella puolella oli senioriväen osio, josta kuvasin taas olennaista, eli himmelin, toisella puolella lapset ja lapsenlapset, ja sieltä kameraan taltioitui taulu ja viherpeukun reitillä mainittu 7 metriä korkea viherhuone.

Sisällekin voi tehdä ranskalaisen parvekkeen. Tämän tosin huomasin vasta toisen kerroksen makuuhuoneesta, piti käydä vielä olohuoneesta räppäämässä toinen kuva.

Loppuun muutama ajatus tai idea. 

 Lokki